Periytyykö liikuntainto vai onko se pelkästään ympäristön vaikutuksen tulos?

Tervetuloa Marza ja Jolanda eiku Johanna ;) Tänne saa kirjoittaa ja kommentoida ja huomatkaa rakkaat bloggaaja noviisit, että tämä on julkinen palsta, joten Marza sun antamiset sitten ihan privaatisti...

Jep, olen etäpäivällä kotona ja työstän omaa artikkelia aiheesta "mistä motivaatio liikkumiseen". Jos olette lukeneet aikaisemmat sepustukseni niin varmaan arvaatte, että samaa liikuntapohdiskelua jatkan nyt sitten tässä artikkelissa. Se mun työssä on hienoa, että mulla on valmis foorumi, jonne saan työnnettyä myös omaa tuotantoa :) No, ei tietty mitään tuhmia pakinoita tai tarinoita... mutta kumminkin.

Pääsiäinen lähestyy ja silloin suuntaan pohjoiseen Satu-siskon+kumppaneiden kanssa. Tarkoitus olisi hiihdellä ja syödä paljon äidin pullaa... odotan jo kovasti.

Tästäpä johtui mieleeni: millaisia liikkujia teidän vanhemmat ovat olleet ja ovat nyt vanhempina? Esimerkiksi minun, Satun ja Sinikan vanhemmat ovat tehneet raskasta maataloustyötä elämänsä parhaat vuodet. Eipä siellä Kieringissä mitään spinninkejä, bodypumppeja tai pilatesta harrastettu, liikkuminen tuli arjen töistä. Kun tämä loppui, vanhempani siirtyivät eläkkeelle, he eivät enää käytelleet kroppaansa kuten ennen. Söivät silti samalla rytmillä ja lihoivat. En muista kertaakaan, että äiti olisi lähtenyt vaikka kävelylle, tai käynyt kesällä uimassa jeesiöjoessa? Isäkin ajeli vaan mopolla...Puhumattakaan siitä, että olisivat leikkineet ja puuhastelleet lasten kanssa! Pitää paikkansa, että liikunnan harrastaminen on nykyajan ilmiö. No joo, nyt ei puhuta antiikin Kreikasta...

Kesäisin Kieringin tiellä näkee vain Hiltulan Tuijan tai Mikkolan Johannan lenkkeilemässä: "son hurahtanu tuohon juoksemishen... mutta son semmonen urheilullinen, pitkä ja vahva tyvär(peräpohjolan murteessa tyvär tarkoittaa tytär, toim.huom.)", sanottiin Johannasta, joka oli minun koulukaveri. Tai jos mennään ajassa taaksepäin minun ala-aste vuosiin, näki Niemelän Minnan, pikkuserkun, hiihtämässä: "kyllä son niin vahva ja vankka tyvär, semmonen urheilullinen ja terve...", hänestä sanottiin. Minusta taas sanottiin: "son myöthän kipiä tuo tyvär, jaksaakhan se rääpäle juuri hiihtää lavolle asti (peräpohjolan murteessa lavolle tarkoittaa heinäladolle, toim.huom.)." Että näin ne mielikuvat omista kyvyistä rakentuu...