Vyötärömakkarat ovat tulleet jäädäkseen ja olen siirtynyt lopullisesti sukumme naisten vyötäröttömään joukkoon. Kamalaa. Painoindeksini osoittaa ylipainoa, vaatteet eivät mahdu päälle, ja peilistä katsoo ulkonäköönsä tyytymätön nainen. Takapuoleni kuunmaisemaan tutustuin eilen bikineitä sovittaessani. Päätös: tänä kesänä minua ei näe rannoilla, jäsenmatkalla en aio altaaseen astua, vetoan vaikka kuukautisiin tai johonkin mystiseen ihottumaan... Tilasin ellokselta pari tunikaa kokoa 42, viime kesän vaatteet sulloin komeroon. Tulee pirun kuuma kesä.
V...a niin maan p...eesti! 12 kg puolessa vuodessa! Ja suunta ylöspäin.
Keskityn olemaan ryhdikäs, väittävät nimittäin, että kilojaan tulee kantaa ylväästi ja että xl-nainen on upea. Myönnän, että jotkut ovatkin, ja sellaiset naiset ovat sinut massansa kanssa (tai ainakin esittävät niin...) Minä en tunne itseäni isoksi ja vierastan tätä ylimääräistä tavaraa kehossani. Inhoan sen mukanaan tuomaa kömpelyyttä ja epämukavuutta.
Saisinpa tästä taas oikein mehevän syyn masentua? Tarkemmin ajatellen, enpä taida viitsiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tervetuloa joukkoon, jossa ns. vyötärö on kohta, jonka ympärysmitta on kehon suurin. Uimarengas on siis aina mukana!
Lähetä kommentti