En sitte löytäny eilen sitä miljonääriä vieläkään, vaikka olin miljönääriklubilla! Firma teki vuonna 2007 ennätyshyvän tuloksen ja päätti maksaa osan bonuksista ökyjuhlilla. Ja olihan se: ilmasta viinaa, ruokaa ja näyttävät puitteet. Nyt on sitte pikkusen pää kipiä.
Ohjelmaakin oli, jolla varmistettiin että jokainen pääsee nolaamaan ittensä julkisesti ainakin kerran. Mun kohdalle sattui Marco Bjuström -pantomiimi, joka oli kyllä kaukana hauskasta, lähinnä sille naureskeltiin säälistä.
Mutta voi mahoton miten sitä oli mukava hoksata kaikenlaista: kuka vehtaa kenenkin kanssa, kuka on lääpällään kehenkin, kuka pääsee pukille, kuka saa pakit, kuka yrittää yletä reittä pitkin, kuka on kusipää, kuka varsinainen herranterttu, kenestä paljastuu aivan uusia puolia hurjassa humalassa ja niin edelleen... Aivan mahtavaa kerrassaan - parempaa kuin mikään Big Brother! Ihmismielen alhaisimmat tunteet, vahingonilo, sääli, myötähäpeä, kateus ja pahanilkisyys ovat mannaa meille keskinkertaisille keskenkasvuisille ihmisille, ah!
Jostain syystä ihmiset tulevat mulle herkästi uskoutumaan? Kuulin nimittäin sellaisiakin tarinoita, joita en oikeastaan olisi välittänyt tietää. Ne tietysti koskivat myös minua. Että sulattelemistakin jäi.
Onneksi tällaisia juhlia ei satu tavalliselle duunarille kovin monta kertaa elämässä, huh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olispa kiva olla itsekin jossain 'tavallisessa' firmassa töissä. Että kun menee hyvin, tulee ökybileet. Meillä tulee lähinnä froteesukat kesäkuussa - jos hyvin menee!
Lähetä kommentti